Hottis vai nottis?

Päästyäni viimein putkasta löysin vanhan "ystäväni" juipin odottamassa minua poliisiaseman ulkopuolella kylmästä hytisten ja itsekseen kiroillen. Hän oli odottanut minua aseman parkkipaikalla koko putkassa olemiseni ajan, saaden korvaukseksi kärsivällisyydestään sekä pysäköintisakot että kiukkuisen mielen.

En varmaankaan saisi mainita tätä ääneen, sillä tämä seuraava asia kerrottiin minulle luottamuksella, mutta toisaalta jupisen tässä ihan itsekseni… Sättiessään minua parkkipaikalla juippi paljasti minulle epätoivon hetkellä olevansa nimettömänä pysyvän korelaisen uhkapelijärjestön alipalkattu jokapaikanhöylä. Tänään hänen tehtävänään on toimittaa minut salaiseen paikkaan pelaamaan korealaisia uhkapelejä. Mikäli hän mielii jatkaa työsuhdettaan ja velkaantuneiden ihmisten kiusaamista, parkkisakot, matkakulut ja terveydenhuolto on kustannettava omasta pussista. 

Sanoin että kuulepas nyt juippi, sinun taloudelliset haasteesi eivät ole minun ongelmani. 
Minkä minä sille voin, että putkasta vapautumisessa kesti niin pitkään? Onko se minun syytäni, että paperittomana, yhteistyöstä kieltäytyvänä ja vierasta kieltä solkkaavana vankina aiheutin poliisille rutosti paperihommia? Juipilla sentään palkka juoksi koko sen puolentoista viikon ajan, kun hän minua, väärinymmärrettyä nälkätaiteilijaa, joutui parkkipaikalla vartomaan.

Johon juippi vastasi, ettei hänen palkallaan aleta erikoiskohtelua tarjoilemaan vankilasta juuri vapautuneille harhaluuloisille elämäntaparikollisille. Seuraavaksi löysinkin itseni hänen autonsa takakontista matkalla kohti tuntematonta määränpäätä. Aika kylmää kyytiä! Olisi voinut edes pusakan antaa pehmukkeeksi. No, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen tullut muilutetuksi, mutta ei sen enempää Lapuan ajoistani. 

Löysin takakontista korealaisen naistenlehden ja luen sitä paraikaa. Muistan aikoinani lähettäneeni useita kirjoittamiani ihmissuhdeartikkeleita kotimaiseen naistenlehteen, mutta näkökulmani edesmenneiden taiteilijoiden treffielämän vaikeuksista ei kelvannut arvon hienohelmoille! Muistot ovat synkkiä, mutta aikaa kuluttaakseni voisin vastailla tämän korealaisversion viikon kysymyksiin… 

Onko miehesi hottis vai nottis? Vastaa kysymyksiin ja selvitä, onko hänestä yhtään mihinkään! 

Okei. Katsotaanpas ensimmäinen kysymys… 

Olette menossa ensitreffeille. Minne hän vie sinut iltaa viettämään?

Treffeille? Jonkun täysin tuntemattoman henkilön kanssa? Jos tämä erittäin epätodennäköinen tilanne tulisi joskus vastaan, valitsisin mahdollisimman julkisen paikan, esimerkiksi supermarketin. Voisin samalla tehdä ruokaostokset, ja jos treffiseura osoittautuisi täysin pöpipäiseksi, voisin pelastautua piiloutumalla liinavaateosastolle.

Olet laittautunut häntä varten koko päivän ajan. Meikit, vaatteet, kampaukset, koko hela hoito! Millä tavoin hän kehuu sinua? 

Hmm? Kehuja vaillako? Mitä kehuilla muka tekee? Onko elämä niin tyhjää, että pitää hakea itsetunnolle vahvistusta ulkopuolelta? Jos ei muuta, niin kehu sitten itse itseäsi, niin minä aina teen. Ja teen sen täydellisesti!

Mikä onkaan seuraava kysymys…

Onko komistuksesi hyvä kuuntelija? 

Kirjailijan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky kuunnella muita ihmisiä. Tai oikeammin salakuunnella. Sitä harrastan nytkin, kun yritän saada selvää siitä, mihin juippi on minua kuskaamassa. Kovasti kuuluisi kiroilevan.

Ääh, olkoon viikon kysymykset! Väliäkö sillä onko hottis vai nottis, ainoa asia joka jotakin merkitsee on se, että saa kirjoja kirjoitettua omassa rakkaassa kartanossaan. Taidanpa asettautua mukavasti loikoilemaan tänne takakonttiin. Voisin ottaa jopa pienet nokoset. Rahahuoleni ratkeavat jahka pääsen uhkapelaamaan…

...

Edellinen haamukirjoitus: Ystävänpäivämuistoja