Otin laskelmoidun riskin

Haluan toivottaa kaikki pelaajat tervetulleiksi. Pelaajat osallistuvat kuuteen eri peliin kuuden päivän aikana. Voittajat saavat ison rahapalkinnon. Saapuessanne tänne paikan sijainti pidettiin teiltä salassa…

Jaahas, täällä sitä nyt sitten ollaan, rahapelejä pelaamassa. Ämyristä pauhaa tervetulopälinät. Edelleen kaikki on koreaa, mikä on minulle täyttä hepreaa. 

Juippi ystävällisesti kuljetti minut tänne, vapautti takakontista ja tyrkkäsi vaaleanpunaisiin pukeutuneiden maskipäisten avustajien saateltavaksi. Avustajat yrittivät pakottaa minua pukeutumaan vihreään verkkapukuun, mutta sanoi, että ei kiitos, en ole pukeutunut sellaiseen sitten vuoden 1982 Finlandia-hiihtojen, joihin osallistuin kotisohvalta, ja että päälläni oleva kaapu on riittävä asu meikäläiselle.

Olen pelaaja numero 313. Täällä on paljon pelaajia, laskelmieni mukaan yli 400, ja kaikki pällistelevät minua enemmän ja vähemmän epäluuloisesti. Eivätkö ole ennen nähneet suurta taiteilijaa? Kummaa porukkaa. Luulisi, että kirjallisuus olisi arvostetumpaa tämän sakin parissa. Etelä-Koreaan kuitenkin tupsahti vastikään Nobelin kirjallisuuspalkinto. Tosin, minähän sen olisin ansainnut...

… saatte nyt valita; palaatteko kurjaan elämäänne velkojien jahtaamina, vai tartutteko viimeiseen tilaisuuteenne?

Minunhan siis pitäisi olla kirjoittamassa uusinta menestysromaaniani. Kirjailijan tulisi voida rauhassa keskittyä luovaan prosessiin ilman, että joutuu jatkuvasti murehtimaan raha-asioita. Romaanikäsikirjoituksen vääntämistä ei lasketa itsensä työllistämiseksi, ihan sama mitä työvoimatoimisto väittää. Aina välillä kirjailija joutuu alentumaan iljettäviin tekoihin saadakseen muutamia roposia raavittua kokoon, kuten uhkapelaamaan tai kouluttamaan keskustelevaa tekoälyä. 

Seuraavaksi pyydämme teitä allekirjoittamaan saamanne asiakirjan.  

Mitä tässä sanotaan? “Pelaajan suostumuslomake”, blaa blaa blaa, pelaaja ei saa lopettaa pelaamista, jos lopettaa, hänet viipymättä eliminoidaan… Eliminoidaan? Siinä pitäisi varmaan lukea että diskataan. Pitäisiköhän ehdottaa heille oikolukijan palveluksiani? No allekirjoitetaan, että päästään eteenpäin tässä hommassa. 

Nämä pelit ovat minulle helppo nakki. Kokemuksellani ja karismallani rahapalkinto on käytännössä jo taskussani. Tosin, en voi olla ajattelematta, että jonkin sortin koira tässä on haudattuna, senkaltainen koira, joka on menehtynyt epäilyttävissä olosuhteissa rekkakuskien suosiman baarin takakujalla.

Ensimmäinen peli on alkamassa, siirtykää pelihalliin.

Ai nytkö jo? Eikö edes ruokaa tarjoilla ensin? Josko edes kahvia? No mennään sitten pelihalliin. Portaita ylös, portaita alas, portaita ylös, phuuh, nyt tarvitsen pienen lepotauon. Toivottavasti peli ei pidä sisällään juoksemista, olen jo aivan puhki. Joo joo, mennään, mennään, ei tarvitse tuuppia, eräillä on näemmä kova kiire päästä nolaamaan itsensä häviämällä peleissä. Edessä on pariovet, niistä läpi ja päästään suurelle hiekkakentälle.

Tervetuloa ensimmäiseen peliin. Odottakaa hetki kentällä. Toistan. Odottakaa hetki kentällä.

Ovet pamautettiin perässämme kiinni. Kaikki pelaajat vaikuttavat hämmentyneiltä ja jupisevat keskenään. Jupisen itsekseni sulautuakseni joukkoon. Jos jossakin olen hyvä, niin jupinassa ja joukkoon sulautumisessa.

Iso kenttä tietää tietenkin juoksemista. Tosi kiva. Mitähän me pelaamme? Jalkapalloa? Suostun ainoastaan jos saan olla vaihtopenkillä. Ei kirjailijoita ole tehty urheilua varten. Kysykää vaikka Waltarilta. Siinä oli mies, jonka käsitys urheilusuorituksesta oli viskoa kustantajaa hylätyllä runoteoksella.

Ensimmäinen peli on Liikennevalot. Voitte liikkua eteenpäin, kun nukke laulaa. Kun laulu loppuu, teidän pitää olla liikkumatta paikoillanne. Jos liikutte väärään aikaan, teidät eliminoidaan. Toistan…

Nukke? Ai tuo tuolla kaukana kentän toisella laidalla? Jonka pää pyörii kuin pöllöllä? Onpa hupaisa näky! Muistuttaa ihan tätiäni Calpurniaa. Levätköön rauhassa, kunnes minä saavun paikalle.

Ne, jotka ylittävät maaliviivan viidessä minuutissa, läpäisevät tämän kierroksen. Onnea peliin.

Viidessä minuutissa? Helppo homma. Taidan vähän venytellä tähän alkuun. Ylös, ja alas, ja sivuille, sitten seuraava käsi, auts, niksautin jotain. Taidan olla edelleen jumissa kaiken sen takakontissa makaamisen jäljiltä. Joo, ei ole meikäläisestä fyysisiin peleihin.

(Nukke laulaa taustalla, sitten lopettaa yhtäkkiä laulamisen.)

Missä on henkilökunta? Kuulkaa, minusta tuntuu, että tämä ei yhtään ole minun juttuni, että mitä jos istuisin lehtereillä tämän pelin ajan? Voitte ottaa peliä vastaavan rahasumman pois voittopotistani. Hei, haloo, täällä näin, täällä vilkuttelen! Laittakaa minut pelaamaan jotain jossa voin käyttää päätäni…

(BANG BANG)

Auts! Keskelle otsaa!

(BANG BANG)

Taas osui! Mikä se oikein oli, ampiainen? Mitä nuo pelaajat takanani oikein huutavat? Kävelen lähemmäs kysymään, että mitä asiaa.

(BANG BANG)

No mitä asiaa? Ai minun on pysyttävä paikallani, muuten minua ammutaan? Ammutaan? Taidatte kuulkaa ottaa tämän pelin hippusen verran liian tosissanne. Ei täällä ketään ammuta.

(BANG BANG)

Auts! Hitto soikoon, minuahan ammutaan! Lakanani on täynnä reikiä! Kiitos todella paljon tästä, joudun koko loppuillan parsimaan kaapuani kokoon.

(BANG BANG)

Okei, hyvä on, pelataan sitten. Eli seison paikallani, kun nukke laulaa, ja juoksen, kun se ei laula?

(BANG BANG)

Ei kun sittenkin toisin päin!

(BANG BANG)

Auts! Jotenkin minusta tuntuu, että rahapelien pelaaminen saattoi sittenkin olla virhe.

(BANG BANG)

Otin laskelmoidun riskin, mutta ongelmana on se… että olen aina ollut huono matematiikassa.

...

Edellinen haamukirjoitus: Hottis vai nottis?