O.G. Haamukirjailija

Ehkä en muuta halua kuin olla tässä, nauttimassa lämpimän veden hyväilevästä vaikutuksesta kolottavissa jäsenissäni. Tuliperäisen nousevan auringon maan lämmittämässä kuumassa lähteessä kylpeminen kuulemma edistää terveyttä ja on se myönnettävä, oloni on hivenen rentoutunut…  Joku ulkopuolinen ehkä miettisi, että miksi tuhansia vuosia maata tallanneena, lakanaan pukeutuneena kirjoittavana haamuna minulla olisi minkäänlaista tarvetta vetelehtiä kuumassa lähteessä? No, jos on työtön ja rajattomasti aikaa käsillä, mitä hemmettiä sitä muutakaan tekisi? Taloudelliset ongelmat ovat päällimmäisenä mielessäni, mutta yritän silti rentoutua. Väittävät nimittäin onsenissa likoamisen olevan terapeuttista. Mietin vain, että milloin se terapia oikein alkaa? Pahoin pelkään, että mieltäni painavat asiat sekä viimeaikaiset tapahtumat saavat minut tuntemaan oloni niin likaiseksi, ettei edes tulikuumassa lähdevedessä istuminen minua puhdista. Japanilaiset kylpevät jatkuvasti, ja mitä paikalliset ede...

Olen vihdoin saapunut kaupunkiin pitkän maaseutukävelyn päätteeksi , ja kuinkas sattuikaan, taskuja tutkiessani löysin hieman rahaa. Mitähän kivaa tekisin rikkauksillani? Lakana ylläni on yhtä hyvä säästöpossu kuin olohuoneeni sohva; kun tarpeeksi sinnikkäästi kaivaa, jostakin notkelmasta löytyy aina käteistä. Pitäisi riippua pää alaspäin puunoksasta kuin lepakko ja antaa rahasateen valua taskuistani maahan!  Kännykkää pitäisi ladata, joten ajattelin muina haamuina kävellä johonkin liikkeeseen ja laittaa laturin seinään kiinni. Niinhän nuorisokin tekee, mikseivät siis antiikkisetkin? Tuossa olisi mahdollisesti sopiva paikka latailla. Seinässä on kyltti jossa lukee isolla että PACHINKO. Jaa, mitähän se mahtaa tarkoittaa? Kurkistan ovelta; näyttää pelisalilta täynnä rahapeliautomaatteja. Sisään vaan, rohkeasti.  Kaikkialla kiiltää ja kilisee, helisee ja helkkää. Pelisalissa on riveittäin itsekseen äänteleviä peliautomaatteja. Yksi työntekijä nuokkuu tiskin takana, asiakkaina on ...

Miten tämä rakkine oikein toimii? Painanko tästä näin? Kokeillaan. Eli ensimmäinen äänimuistiinpano alkaa… nyt. Kröhöm! Haloo haloo! Kuuluuko? Minä täällä, O.G. Haamukirjailija, allekirjoittanut, vai kenties tässä tapauksessa päällepuhunut? Oli miten oli, matkakertomukseni jatkuu. Kävelen yksinäni jossakin päin Japanin maaseutua. Ilma on lämmin ja kohta mahdollisesti sataa. Olen voinut hyvin, tosin, surkean taloudellisen tilanteeni pohtiminen saa minut voimaan huonosti. Vietin äskettäin vasten tahtoani aikaa uusien tuttavieni kanssa , mutta sitten he kyllästyivät seuraani ja tuuppasivat minut ovesta ulos. Kyytiä eivät suostuneet tarjoamaan, mutta sain heiltä lahjaksi tämän kännykän. Voin siis jatkossa sanella muistiinpanoni puhelimeen, sen sijaan että raapustaisin niitä kynäntyngällä nenäliinoihin tai kaavunhelmaan.  En tiedä miksi he päättivät luurin minulle antaa. Ehkä se oli anteeksipyyntö siitä, miten huonosti he minua kaiken kaikkiaan kohtelivat. Ei heillä varmastikaan ollut m...

No justiinsa! On siinäkin porukkaa. Tämä haamu ottaa ja lähtee menemään ihan suosiolla. Onpa iso talo, jupinaa, mutinaa, selvästikin rikos kannattaa jos on kerran varaa tällaiseen lukaaliin. Mistäköhän näistä lukuisista ovista sitä sitten pääsisi ulos, jupinaa, mutinaa, tämä näyttää lupaavalta, aavistuksen verran raollaan oleva liukuovi. Tietenkin nyt olisi hyvä hetki pysähtyä pohdiskelemaan sitä, kuinka matkallani jatkuvasti tapahtuu kulttuurien yhteentörmäyksiä. Että voisiko ongelmana sittenkin olla minä eikä aina ne muut? Pitäisikö sitä itse yrittää käyttäytyä siten, että kelpaisi? Yrittää olla niin kuin paikalliset?  Hyvä on sitten.  Aloitan sulautumisen paikalliseen väestöön aukaisemalla tämän liukuoven japanilaisittain. Eli en voi länsimaalaisittain vain tempaista ovea auki, vaan pitää toimia hillitysti itämaisten teeseremonioitten tapaan ja aukaista ovi perinteitä kunnioittaen. Muistelen joskus lukeneeni ohjeet siitä, miten tämäntapainen liukuovi tulee aukaista kolmell...

Eli tilanne on siis sellainen, että olen yakuzan vankina. Edessäni seisoo hyvin äkäisen oloinen rouva , johon viittaan jatkossa nimellä Pomo, sillä hän johtaa tätä rottalaumaa joka nappasi minut kun olin   viettämässä viattomasti aikaa puistossa. Heittivät auton takakonttiin ja toimittivat tähän surkeaan murjuun, ja täytyy sanoa, että aion jättää tästä kaikesta tulikivenkatkuisen valituskirjeen Tokion suurlähetystöön, enkä suosittele kokemaani kavereille ja tuttaville – mahdollisesti suosittelen joillekin sukulaisille... Pomo: Mitä jupiset, gaijin ? Tiedä, että olet suurissa ongelmissa, etkä pääse pälkähästä heittäytymällä sekopäiseksi.  O.G. Haamukirjailija: Yleensä hulluksi tekeytyminen auttaa näissä tilanteissa. Pomo:   Olet loukannut veljentyttäreni ja koko sukumme kunniaa! Nipponissa ei sellaista katsella suopeasti. On siis taistelun aika!  O.G. Haamukirjailija: Ei, ei taistelua, ei kiitos, ei taas. Enkö voisi sovittaa tekemääni rikosta ihan vain rahalla? Jo...