Tekstit

Punalaputettua sushia

Kuva
Olen elottomuutteni aikana lihonut ja laihtunut satoja kiloja. Ei sillä, että minun tarvitsisi syödä, pärjään hyvin ilmankin. Huomasin 1600-luvun nälkävuosien jälkimainingeissa, että oleminen on hivenen siedettävämpää jos sitä rytmittää syömällä säännöllisesti. Olen tottunut herkutteluun, ja huonosta tavasta on perhanan hankala päästä eroon.  Pahinta syömisessä on se, että pitää jatkuvasti olla sekä ostamassa että valmistamassa ruokaa. Jupinaa, mutinaa, ihan sama mitä syöt, kohta on taas nälkä. Siitä ei pääse sitten millään eroon! Voin vain haaveilla omasta kokista, joka valmistaisi minulle räätälöityjä kulinaristisia elämyksiä samalla kun itse keskittyisin kirjoittamaan seuraavaa mestariteostani. Täällä Japanissa on ruoka-automaatteja joka kadun kulmassa, mutta en tykkää ostaa niistä mitään. Suhtaudun epäilevästi kaikkiin muihin koneisiin paitsi omaan faksiini sekä Kehruu-Jennyyn. Käyn siis mieluummin kaupassa ruokaostoksilla ja palaan sitten hotellihuoneeseeni valmistamaan keitt...
2 kommenttia
Lue koko kirjoitus

Cinema ikebana

Kuva
… ja laitan nyt kännykkäni tähän (pöydälle) kuvaamaan. Jep, ja sitten alkaa:  Täällä Japanissa harhaillessani en ole yltänyt siihen kirjalliseen suuruuteen johon normaalielottomuudessani vaivatta yletän, oletettavasti siksi, että minulla ei ole käytössäni kiillotettua mahonkista työpöytääni pronssikoristeluineen ja sulkakynänpidikkeineen. Jostakin kumman syystä pöytä ei mahtunut käsimatkatavaroihini joutuessani kiireesti poistumaan maasta! No, en ole antanut moisen pikkuseikan hidastaa aivotyöskentelyäni, vaan olen keskeytyksettä miettinyt aihetta seuraavalle suurromaanilleni. Olenhan kuitenkin yksi maailmanhistorian tärkeimmistä, kenties jopa tärkein kirjailija. En voi vain jäädä laakereilleni lepäämään, muumioitumaan, keräämään pölyä kuin nurkkaan heitetty rätti. Tässä elottomuudessa minulla on vielä paljon annettavaa.      Itse asiassa sain juuri valmiiksi viimeisimmän teokseni, Rakkautta isovihan aikaan 3: tuhat kurjaa kurkea . Kirja sijoittuu Pohjois-Pohjanmaal...
2 kommenttia
Lue koko kirjoitus

Villipyörä

Kuva
Johan loppui käveleminen! Minulla on nimittäin uusi polkupyörä. Tai no uusi ja uusi. Kalastin sen joesta ja putsasin pahimmat liat pois. Pyörä on ruosteessa, jarrut eivät toimi ja renkaisiin pitäisi pumpata lisäilmaa, mutta kulkee kuitenkin eteenpäin ja vauhdilla. Ja mikä tärkeintä, se on keltainen, kuten kunnon pyörän kuuluukin olla!  Poljen ylämäkeen, poljen alamäkeen, ylämäkeen, alamäkeen, satulassa pysyn… kait. Tokio, täältä tullaan. Enää tuhat kilometriä jäljellä. ... Seuraava haamukirjoitus: Cinema ikebana Edellinen haamukirjoitus: Haamu afuta daku 
2 kommenttia
Lue koko kirjoitus

Haamu afuta daku

Kuva
23:55 Tarkastellaan edessämme avautuvaa näkymää. Näemme haamun hahmon. Hän istuu ravintolapöydän ääressä itsekseen jupisten. Pöydällä on avonaisena japaninkielinen ilmaisjakelulehti, josta on ympäröity mustekynällä muutamia työpaikkailmoituksia. Tarkastellaan yleisemmin edessämme avautuvaa näkyvää. Mielikuvitukseton ravintola keskellä yötä, keskellä suurkaupunkia, keskellä ei yhtään mitään.   Automaattiovi liukuu auki ja sisään astuu nuorehko mies nahkatakissaan. Muodikkaasti leikattu, otsalla roikkuva kampaus, korvassa killuu yksi korvarengas. Mies harppoo suoraan haamun luokse ja istahtaa tätä vastapäätä. Mies katsoo haamua pitkään ja kysyy sitten mitä tämä lukee. Haamu vastaa, että hittoako se hänelle kuuluu. Mies nappaa lehden pöydältä ja kommentoi, että viime aikoina lehdissä ei juurikaan ole ollut tarjolla mielenkiintoisia työpaikkailmoituksia. Haamu ei vastaa mitään, ottaa vain happamana hörpyn kahvikupistaan. Sitten mies kysyy, osaako haamu kenties kiinaa, kun on näemmä ymp...
Lähetä kommentti
Lue koko kirjoitus

Onsenin arvoinen

Kuva
Ehkä en muuta halua kuin olla tässä, nauttimassa lämpimän veden hyväilevästä vaikutuksesta kolottavissa jäsenissäni. Tuliperäisen nousevan auringon maan lämmittämässä kuumassa lähteessä kylpeminen kuulemma edistää terveyttä ja on se myönnettävä, oloni on hivenen rentoutunut…  Joku ulkopuolinen ehkä miettisi, että miksi tuhansia vuosia maata tallanneena, lakanaan pukeutuneena kirjoittavana haamuna minulla olisi minkäänlaista tarvetta vetelehtiä kuumassa lähteessä? No, jos on työtön ja rajattomasti aikaa käsillä, mitä hemmettiä sitä muutakaan tekisi? Taloudelliset ongelmat ovat päällimmäisenä mielessäni, mutta yritän silti rentoutua. Väittävät nimittäin onsenissa likoamisen olevan terapeuttista. Mietin vain, että milloin se terapia oikein alkaa? Pahoin pelkään, että mieltäni painavat asiat sekä viimeaikaiset tapahtumat saavat minut tuntemaan oloni niin likaiseksi, ettei edes tulikuumassa lähdevedessä istuminen minua puhdista. Japanilaiset kylpevät jatkuvasti, ja mitä paikalliset ede...
Lähetä kommentti
Lue koko kirjoitus

Pachinko ja pallo jalassa

Kuva
Olen vihdoin saapunut kaupunkiin pitkän maaseutukävelyn päätteeksi , ja kuinkas sattuikaan, taskuja tutkiessani löysin hieman rahaa. Mitähän kivaa tekisin rikkauksillani? Lakana ylläni on yhtä hyvä säästöpossu kuin olohuoneeni sohva; kun tarpeeksi sinnikkäästi kaivaa, jostakin notkelmasta löytyy aina käteistä. Pitäisi riippua pää alaspäin puunoksasta kuin lepakko ja antaa rahasateen valua taskuistani maahan!  Kännykkää pitäisi ladata, joten ajattelin muina haamuina kävellä johonkin liikkeeseen ja laittaa laturin seinään kiinni. Niinhän nuorisokin tekee, mikseivät siis antiikkisetkin? Tuossa olisi mahdollisesti sopiva paikka latailla. Seinässä on kyltti jossa lukee isolla että PACHINKO. Jaa, mitähän se mahtaa tarkoittaa? Kurkistan ovelta; näyttää pelisalilta täynnä rahapeliautomaatteja. Sisään vaan, rohkeasti.  Kaikkialla kiiltää ja kilisee, helisee ja helkkää. Pelisalissa on riveittäin itsekseen äänteleviä peliautomaatteja. Yksi työntekijä nuokkuu tiskin takana, asiakkaina on ...
Lähetä kommentti
Lue koko kirjoitus

Rakkaudesta ammattiin

Kuva
Miten tämä rakkine oikein toimii? Painanko tästä näin? Kokeillaan. Eli ensimmäinen äänimuistiinpano alkaa… nyt. Kröhöm! Haloo haloo! Kuuluuko? Minä täällä, O.G. Haamukirjailija, allekirjoittanut, vai kenties tässä tapauksessa päällepuhunut? Oli miten oli, matkakertomukseni jatkuu. Kävelen yksinäni jossakin päin Japanin maaseutua. Ilma on lämmin ja kohta mahdollisesti sataa. Olen voinut hyvin, tosin, surkean taloudellisen tilanteeni pohtiminen saa minut voimaan huonosti. Vietin äskettäin vasten tahtoani aikaa uusien tuttavieni kanssa , mutta sitten he kyllästyivät seuraani ja tuuppasivat minut ovesta ulos. Kyytiä eivät suostuneet tarjoamaan, mutta sain heiltä lahjaksi tämän kännykän. Voin siis jatkossa sanella muistiinpanoni puhelimeen, sen sijaan että raapustaisin niitä kynäntyngällä nenäliinoihin tai kaavunhelmaan.  En tiedä miksi he päättivät luurin minulle antaa. Ehkä se oli anteeksipyyntö siitä, miten huonosti he minua kaiken kaikkiaan kohtelivat. Ei heillä varmastikaan ollut m...
2 kommenttia
Lue koko kirjoitus