Onsenin arvoinen

Ehkä en muuta halua kuin olla tässä, nauttimassa lämpimän veden hyväilevästä vaikutuksesta kolottavissa jäsenissäni. Tuliperäisen nousevan auringon maan lämmittämässä kuumassa lähteessä kylpeminen kuulemma edistää terveyttä ja on se myönnettävä, oloni on hivenen rentoutunut… 

Joku ulkopuolinen ehkä miettisi, että miksi tuhansia vuosia maata tallanneena, lakanaan pukeutuneena kirjoittavana haamuna minulla olisi minkäänlaista tarvetta vetelehtiä kuumassa lähteessä? No, jos on työtön ja rajattomasti aikaa käsillä, mitä hemmettiä sitä muutakaan tekisi?

Taloudelliset ongelmat ovat päällimmäisenä mielessäni, mutta yritän silti rentoutua. Väittävät nimittäin onsenissa likoamisen olevan terapeuttista. Mietin vain, että milloin se terapia oikein alkaa? Pahoin pelkään, että mieltäni painavat asiat sekä viimeaikaiset tapahtumat saavat minut tuntemaan oloni niin likaiseksi, ettei edes tulikuumassa lähdevedessä istuminen minua puhdista.

Japanilaiset kylpevät jatkuvasti, ja mitä paikalliset edellä, sitä turistit perässä, ja viimeisenä leikkiin ryhdyn minä, vaikka ei yhtään huvittaisi. Myönnän, minulla on vaikeuksia seurata vieraiden maiden käyttäytymissääntöjä. Sitä kun on tottunut elottomuuden soljuvan eteenpäin tietyllä tavalla, ja sitten yhtäkkiä vastaan tulee tilanne, jossa valittavan, vastahakoisen, velkaantuneen vanhan koiran tulee oppia uusia temppuja.

Kuten esimerkiksi kylpyläetiketti. 

Sain muilta kylpijöiltä osakseni runsaasti moitteita tullessani suihkuhuoneeseen lakana ylläni. Kuulemma onseniin mennään vain alastomana ja kroppa putipuhtaaksi jynssättynä. Pitäähän vaatteitakin aina välillä pestä, ja kun kerran olen menossa lojumaan kuumaan lähteeseen, miksi en liottaisi samalla lakanaa? Teen aina niin omassa kylpyammeessani. Säästyy sekä aikaa että vedenlämmityskustannuksia!

Peijakkaat kutsuivat vartijan paikalla, mutta koska vanha koira oppii sittenkin, estin tilanteen eskaloitumisen lupautumalla laittamaan lakanan ämpäriin likoamaan siksi ajaksi, kun itse likoan lähteessä. Mutinaa, jupinaa, ei ole tapaistani joustaa. Olenkohan oikeasti tulossa vanhaksi, kun tilanne meni noinkin sopuisasti? Voimieni tunnossa olisin pistänyt hanttiin ja minut olisi heivattu pihalle. 

Toin lakanaämpärin tähän lähteen viereen, jotta voin vahtia sitä koko kylpemisen ajan. Ei pääse Murakamin apina varastamaan minulta yhtään mitään! Laitan tästä hieman lähdevettä ämpäriin, jotta lakanakin saa kokeilla kuumaa kylpyä…  Mitähän nuo toiset kylpijät tuossa oikein tuijottavat? Ämpärissä kylpevä lakanani on onsenin arvoinen, siinä missä möllöttävät hapannaamatkin.

Tässä liotessani voisin pohtia vanhenemista ja siihen liitettyä arvokkuuden käsitettä. En ehtinyt ennen elottomuuttani kokea vanhuuden päiviä, mutta koska olen noin kaksituhatta vuotta tätä meininkiä katsellut, rohkenen väittää, että minulla on näkemystä asiasta. 

Eli kun henkilö vanhenee, hän muuttuu ihan itsestään ylvääksi kääkäksi, joka osaa käyttäytyä siten, että nuorisolle kelpaa. Väittävät nimittäin, että ikääntyminen tuo tullessaan arvokkuutta. Ei muuten tuo! Ikääntyminen tuo tullessaan vain lisäkiloja ja terveysongelmia! 

Nykyään, minne ikinä menenkin, minulle sanotaan, että käyttäytymisestäni päätellen olen hädin tuskin täysi-ikäinen, mutta pärstäkertoimeni perusteella minun pitäisi olla useita metrejä mullan alla. Herää kysymys; miksi minun pitäisi käyttäytyä arvokkaasti pelkästään siksi, että muut sitä minulta odottavat? Eihän kukaan muukaan käyttäydy siten kuin minä heidän tahtoisin käyttäytyvän.

Mikähän noille kanssakylpijöille nyt tuli, kun noin mielenosoituksellisesti poistuivat? Eikö täällä saa itsekseen puhua? Kännykkään pälättäminen julkisella paikalla on sallittua, mutta itsekseen jupisevaa pidetään hulluna. Kummaa porukkaa! Vedän ämpäriä vähän lähemmäksi itseäni, ettei kukaan vaan varasta sitä… 

Sanovat, että onsenissa käyminen nuorentaa ihmistä kymmenellä vuodella. Sanovat myös, että onsenin vesi puhdistaa pahoista hengistä. Noh, omat pahat henkeni asustavat pääni sisällä, ja kun kerran sukeltelu on täällä kiellettyä, miten hitossa minä muka niistä puhdistun? Häh? Kysyn vaan! 

Toisaalta, tuli vain mieleeni, mitäs jos tätä vettä joisi? Kuumaa vettä vaan kurkusta alas, niinhän ne tekevät Kiinassakin. Haju on kyllä hieman epäilyttävä, kuin mätiä munia. Pitänee huuhtoa lakana kraanavedellä, muuten haju tarttuu ja pitävät minua kävelevänä ruumiina. 

No nyt vartija tulee minua kohti ärtynyt ilme kasvoillaan. Nappaan ämpärin syliini varmuuden vuoksi, jos ja kun tulee äkkilähtö. Niin? Kuka, minä? Että mitä? Meuhkaamista tai kovaäänistä keskustelua ei sallita? Kuka tässä muka keskustelee, puhun vain itsekseni. Ai että monologini häiritsee muita? No entä sitten? Mitä se sinua haittaa? Ehkä itsekseni puhuminen on juuri sitä terapiaa, mitä minä tulin täältä hakemaan. 

Ai pyydät minua poistumaan? Luuletko, että tämä on ensimmäinen kerta kun minut heivataan pihalle jostain laitoksesta? Ai että kuuluisin laitokseen? Onko tuo nyt oikea tapa puhua vanhemmalle henkilölle? Kuulepas nyt, nuori mies. Ikääntymisessä on yksi hyvä puoli; sitä lakkaa välittämästä pätkääkään siitä, mitä muut minusta ajattelevat!

Hyvä on sitten, poistutaan! Mutta arvaa mitä? Vien tämän ämpärin mukanani! 



...

Seuraava haamukirjoitus: tulossa pian... 

Edellinen haamukirjoitus: Pachinko ja pallo jalassa