Battle Royale: Haikusota
Eli tilanne on siis sellainen, että olen yakuzan vankina. Edessäni seisoo hyvin äkäisen oloinen rouva, johon viittaan jatkossa nimellä Pomo, sillä hän johtaa tätä rottalaumaa joka nappasi minut kun olin viettämässä viattomasti aikaa puistossa. Heittivät auton takakonttiin ja toimittivat tähän surkeaan murjuun, ja täytyy sanoa, että aion jättää tästä kaikesta tulikivenkatkuisen valituskirjeen Tokion suurlähetystöön, enkä suosittele kokemaani kavereille ja tuttaville – mahdollisesti suosittelen joillekin sukulaisille...
Pomo: Mitä jupiset, gaijin? Tiedä, että olet suurissa ongelmissa, etkä pääse pälkähästä heittäytymällä sekopäiseksi.
O.G. Haamukirjailija: Yleensä hulluksi tekeytyminen auttaa näissä tilanteissa.
Pomo: Olet loukannut veljentyttäreni ja koko sukumme kunniaa! Nipponissa ei sellaista katsella suopeasti. On siis taistelun aika!
O.G. Haamukirjailija: Ei, ei taistelua, ei kiitos, ei taas. Enkö voisi sovittaa tekemääni rikosta ihan vain rahalla? Jota minulla tosin ei ole juuri tällä hetkellä, mutta voin toki kirjoittaa shekin – yhtä katteettoman kuin lupauksenikin…
Pomo: Ainoa asia, mitä pääset kirjoittamaan, on haikuja. Perinteen mukaisesti kiistatilanteet ratkaistaan kilpaa haikuja kirjoittamalla.
O.G. Haamukirjailija: Haikuja kirjoittamalla?
Pomo: Kilpailemme kahdestaan, paitsi jos muutan mieltäni kesken kaiken ja laitan pojat hyökkäämään kimppuusi porukalla.
O.G. Haamukirjailija: Vatipäiset vahtikoirasi runoja rustaamassa? Kuulostaa reilulta ottelulta.
Pomo: Haikun rakenne on seuraavanlainen. Kolme säettä, tavuja viisi-seitsemän-viisi…
O.G. Haamukirjailija: Pitääkö tässä nyt sitten opetella laskemaankin, matematiikka ei ole vahvuuksiani.
Pomo: ...ja vaikka tässä kisassa aihe on vapaa, normaalisti haikuissa on tavoitteena esittää kaksi toisistaan poikkeavaa ajatusta tai mielikuvaa, yleensä luontoon liittyvää…
O.G. Haamukirjailija: …poikkeava olen jo luonnostani…
Pomo: Pulinat pois! Aloitetaan! Koska olet vieraanamme etkä ymmärrä haikuista mitään, minä aloitan harjoituskierroksen. Sinä saat sinisen kynän ja minä otan violetin kynän.
O.G. Haamukirjailija: Ai. No kiitos vaan.
Pomo:
Kummitus parka
kaukana kotimaastaan
tuulten viemänä
O.G. Haamukirjailija: Heti mentiin henkilökohtaisuuksiin! Pitää vastata napakasti. Tavuja piti laskea, mutta miten se menikään? Jos osaisin luonnostani pyöritellä numeroita, olisin opiskellut jotakin hyödyllisempää kuin humanistisia tieteitä. No, vedän hatusta jotakin…
Ehkä johdat joukkoa
mutta tätä loukkoa
ei siivoa kukaan
Pomo: Ei, ei, ei, kammottava yritys! Mutta se oli vasta lämmittelyä. Se, joka seuraavaksi tekee tavumäärässä virheen, häviää koko ottelun. Se on kerrasta poikki.
O.G. Haamukirjailija: Kerrasta poikki, vai? Rankkaa runoilua.
Pomo:
Haaveissaan haamu
kuin nouseva aurinko
vaan säteile ei
O.G. Haamukirjailija:
No jo on otsaa!
Kyllä alkaa tympäistä
koko meininki!
Pomo: Alat päästä jyvälle asiasta!
O.G. Haamukirjailija: Alanko? Hyvä on sitten.
Pomo:
Tuuli tuo luokse
kirsikankukkasia
leijailevia
O.G. Haamukirjailija: Häh? Nyt sitten puhutaan kukkasista, eikä enää solvatakaan minua. Pidän tätä epäilyttävänä, mutta jos kukkasia haluavat, kukkasia saavat.
Kukkii peruna
ei kukaan siitä silti
runoja väsää
Pomo:
Toivoton haamu
niin kuin vilja pellolla
taivu turmioon
O.G. Haamukirjailija:
Minäpä taivun
sinä et, kumpikohan
on pidetympi?
Pomo:
Muista, kummitus!
Vanhempaa henkilöä
kunnioitetaan!
O.G. Haamukirjailija:
Odotan sitten
kuulevani sinulta
anteeksipyynnön
Pomo:
Kuvitteletko
muka ansaitsevasi?
Perustele se!
O.G. Haamukirjailija:
Kirjailijana
antiikista alkaen.
Alkuperäinen!
Pomo:
Kuulehan nyt,
senkin pieni pask...
O.G. Haamukirjailija: Jollen vallan erehdy, arvon leidi teki laskuvirheen!
Pomo: Mutta enhän minä edes...
O.G. Haamukirjailija: Hahaa! Minä voitin!
Pomo: Hävisin siis haamulle. Kunniani on mennyttä. Seppuku on ainoa vaihtoehtoni.
O.G. Haamukirjailija: Äläs nyt, nautin itsekin sudokujen täyttämisestä, mutta itse en välttämättä juuri nyt välittäisi alkaa niitä väsäämään…
Pomo: Ei sudoku vaan seppuku! Niin sanoo bushidō!
O.G. Haamukirjailija: Ei sentään tarvitse kiroilemaan ryhtyä.
Pomo: Vartijat! Heittäkää tuo vastenmielinen otus pihalle heti paikalla!
O.G. Haamukirjailija: Löydän kyllä itsekin tieni ulos täältä, antaa poikien kirjoittaa haikujensa ensimmäiset rivit valmiiksi. Oli kivaa runoilla yhdessä, toivottavasti ei tehdä sitä enää koskaan. Mrrrhhh... Olen koko jupakasta ainoastaan sitä mieltä, että
Ilkeä tyyppi
mestari sanojenko?
Sydäntä vailla!
...
Seuraava haamukirjoitus: Japanilainen ovikoodi
Edellinen haamukirjoitus: Välisoitto: puun ja kuoren välissä
Haamukirjailija on kyllä positiivinen poikkeus täällä elävien ilottomassa maailmassa. Tulenpa seuraamaan matkaasi kaukana kaukomailla, ja toivotan samalla suopeita tuulia purjehtia tätä elon myrskyisää valtamerta. Elottomankin.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että elotonta sydäntä ilahduttaa nähdä elämää kommenttiosiossa. Kiitos kommentista, Vatanen, ja suopeita tuulia myös sinulle!
Poista