Haamukirjailijasta

O.G. Haamukirjailijalla on paljon potentiaalia... sekä runsaasti sähkölaskuja maksettavanaan!

Haamukirjailija ei haluaisi mitään muuta kuin kirjoittaa omia kirjojaan. Valitettavasti hänen kartanonsa ylläpitämiseen tarvitaan runsaasti riihikuivaa, eivätkä kirjailijoiden rahat tunnetusti kasva puiden oksilla. Säilyttääkseen siedettävän elottomuudentyylinsä Haamukirjailija joutuu jatkuvasti haamukirjoittamaan asiakkailta vastaanottamiaan toimeksiantoja - romaaneja, rakkaus- ja kerjuukirjeitä, poliittisia ohjelmanjulistuksia, kaikki käy, kunhan laskut saadaan maksetuksi.

Huononevien aikojen myötä Haamukirjailijan faksi on vaiennut, eikä toimeksiantoja enää ropise entiseen malliin. Velkojien koputellessa kartanon ovea Haamukirjailija joutuu pakenemaan ulkomaille, jossa hän yrittää epätoivoisesti keksiä tapoja ansaita rahaa. Kaikki keinot ovat sallittuja elantoa tienatessa, eikä Haamukirjailija epäröi astua epämukavuusalueensa ulkopuolelle tavoitellessaan taloudellista riippumattomuutta. Hän on suostuvainen mihin vain – paitsi kouluttamaan keskustelevaa tekoälyä.

Tervetuloa mukaan seuraamaan, miten antiikinaikaisen kirjailijan käy!


...

O.G. Haamukirjailija näki ensimmäistä kertaa päivänvalon Rubikonin rannalla -blogissa. Haamun tarina on pohjimmiltaan yhteiskuntakriittinen satiiri. Innoituksena toimivat muun muassa ajankohtaiset asiat, elokuvat, pelit, musiikki ja kirjallisuus. 

Haamukirjailijan seikkailuja voi lukea myös englanniksi: O.G. Ghostwriter

- T.K. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat haamukirjoitukset

Ghostwriter of Tsushima

Kuva
Olen rantautunut Tsushiman saarelle  kammottavan laivamatkan jälkeen . Matkan aikana laidan yli roikkuessa tuli ajateltua asioita, ja olen tehnyt päätökseni: aion mennä Tokioon ja tienata siellä riittävästi rahaa maksaakseni kotikartanoni sähkölaskut ja palatakseni Suomeen kirjallisen urani pariin.   Matkustan ympäri maailmaa, laukussa ei muuta kuin tyhjää vaan, se alkaa jo pikkasen turhauttaa, sillä eihän tämmöinen uuden näkeminen ja kokeminen mitenkään edesauta kirjojeni kirjoittamista! Japani vaikuttaa kummalliselta paikalta. Satamassa joku sekopää lykkäsi samuraimiekan kouraani ja kehotti puolustautumaan hyökkääviä mongoleja vastaan. Tainnut jäädä tyypiltä pillerit tänään ottamatta. Ihan kuin Tsushiman saarella käyskentelisi siellä täällä tylsistyneitä ja hyökkäämishaluisia mongolilaumoja. Mitäköhän sitä edes tekisi, jos mielikuvitusmongolit tulisivat vastaan? Siinä onkin mielenkiintoinen kysymys. Noudattaako samuraiden kunniakoodia ja taistella urhoollisesti, vai hyö...
Lue koko kirjoitus

Matkalla Japaniin

Kuva
Eihän tässä näin pitänyt käydä.  Tarkoituksena oli matkata kotiin Suomeen, mutta kävi pieni navigointivirhe aikaisemmin. Eilen illalla hortoilin Jejun satama-alueella pienessä laitamyötäisessä ja päädyin juttusille japanilaisen kalastustroolarin kapteenin kanssa. Kysyin, voisinko saada kansipaikan Turun saaristoon asti, mutta kapteeni kuuli että Tsushiman saaristoon asti. Olimme jo ehtineet lähteä satamasta, kun ymmärsin olevani matkalla Japaniin!  Tuli kiire lähteä enkä ehtinyt nauttia tätä drinkkiä loppuun, niin otin sen sitten mukaan. Ongelmana tosin on se, että paatin keikkuessa juoma ei oikein maistu. Jos en olisi kalmankalpea, olisin kalmanvihreä. Ei voi mitään, pakko niellä drinkkini sekä ylpeyteni. Virittäyttäydyn japanilaiselle aaltopituudelle ja otan kernaasti vastaan kaikki vastaan tulevat mahdollisuudet. Ymmärrykseni mukaan haamut ovat Japanissa erityisen suosittuja ja maa suorastaan vilisee henkiolentoja. Kuka tietää, ehkä löydän nousevan auringon maasta tarkoitu...
Lue koko kirjoitus

Onsenin arvoinen

Kuva
Ehkä en muuta halua kuin olla tässä, nauttimassa lämpimän veden hyväilevästä vaikutuksesta kolottavissa jäsenissäni. Tuliperäisen nousevan auringon maan lämmittämässä kuumassa lähteessä kylpeminen kuulemma edistää terveyttä ja on se myönnettävä, oloni on hivenen rentoutunut…  Joku ulkopuolinen ehkä miettisi, että miksi tuhansia vuosia maata tallanneena, lakanaan pukeutuneena kirjoittavana haamuna minulla olisi minkäänlaista tarvetta vetelehtiä kuumassa lähteessä? No, jos on työtön ja rajattomasti aikaa käsillä, mitä hemmettiä sitä muutakaan tekisi? Taloudelliset ongelmat ovat päällimmäisenä mielessäni, mutta yritän silti rentoutua. Väittävät nimittäin onsenissa likoamisen olevan terapeuttista. Mietin vain, että milloin se terapia oikein alkaa? Pahoin pelkään, että mieltäni painavat asiat sekä viimeaikaiset tapahtumat saavat minut tuntemaan oloni niin likaiseksi, ettei edes tulikuumassa lähdevedessä istuminen minua puhdista. Japanilaiset kylpevät jatkuvasti, ja mitä paikalliset ede...
Lue koko kirjoitus

O.G. Haamukirjailija

Kuva
On tullut elettyä sellainen elottomuus, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen ja onnettomuuksia aiheuttaen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elottomuudenkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, aika kirjoittaa. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin "tumma ja tuulinen"? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Asun valtavassa vanhassa...
Lue koko kirjoitus

Geishan haamumuistelmat

Kuva
Hyviä uutisia! Olen vaihteeksi saamassa oman alan töitä. Ollessani sairaalassa potilaana tutustuin erääseen hoitajaan, joka ystävällisesti järjesti minulle tapaamisen mahdollisen uuden asiakkaan kanssa. Kuulemma tutun tutun tuttu, jolla on mielenkiintoinen ammatti. Kyseinen neiti haluaa kirjoittaa muistelmansa ammattimaisen haamukirjoittajan kanssa, ja luonnollisesti olen käytettävissä. Olemme sopineet tapaamisen paikalliseen puistoon, ja täällähän onkin oikein mukavaa, lämmintä ja paljon kukkasiakin. Kirsikkapuut ovat jo ohittaneet parhaan loistonsa, mutta silti ihmiset ottavat niistä innoissaan valokuvia. Niihän se on: elämästä pitää nauttia, sillä se muuttuu elottomuudeksi ennen kuin ehtii sanoa…  Geisha: Konnichiwa! O.G. Haamukirjailija: Häh? Geisha: Hyvää päivää! Meillä oli sovittu tapaaminen? O.G. Haamukirjailija: No niin tietenkin, istumaan, istumaan, hätkähdin vain kuvioitua mekkoanne ja valkaistua naamaanne. Noinko nykynuoriso pukeutuu? Geisha: Olen geisha. Ammattimain...
Lue koko kirjoitus