Leipää ja pelejä

Yövyttyäni tässä hyisessä puistossa keskellä Soulia sain loistavan idean. Nyt kun kirjoittaminen eikä haamukirjoittaminen luista, ja laskut jäävät maksamatta, ja olen jumissa toisella puolella maapalloa, rahattomana, kodittomana, arvottomana… 

…niin mitä jos ryhtyisinkin sisällöntuottajaksi? Kirjoitan jatkosarjan omista matkoistani mapallon ympäri ja teen siitä podcastin, kuvineen, videoineen ja jokaviikkoisine triviakysymyksineen. Siitä tulisi varmasti käsittämätön jymymenestys. Mainosrahat virtaisivat valtoimenaan luokseni kuin vesi alas keväistä Han-jokea. Elottomuuteni on niin mielenkiintoista, täynnä jännittäviä seikkailuja ja syvällisiä keskusteluja mielenkiintoisten persoonallisuuksien kanssa...

Pukumies: Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa?

O.G. Haamukirjailija: Häh?

Pukumies: Näytätte elävän vaikeaa elämää vailla tulevaisuutta.

Haamukirjailija: Näytänkö?

Pukumies: Minulla on teille pieni lahja.

O.G.Haamukirjailija: Minulleko?

Pukumies: Leipä tai arpalippu. Saatte valita vain yhden.

O.G. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi, etkö tunnista minua? Mäiskit minua naamaan metrossa tässä yksi päivä?

Pukumies: Ai, hauska nähdä taas. Joko olette ilmoittautunut peleihin?

O.G. Haamukirjailija: Ai että peleihin? Mitä peliä sinä itse oikein pelaat? Jakelet homeisia känttyjä hädänalaisille? Houkuttelet arpalipuilla varattomia uhkapelaamaan? Kiusaat kodittomia vapaa-ajallasi, niinkö? Arvasinpas! Tänne se leipäpussi!

Pukumies: Odottakaapa nyt pieni hetki…

O.G. Haamukirjailija: Kuulehan nyt, minulla on ollut todella huono päivä, vai sanoisinko että helkkarin huono vuosi! Minäpä näytän sinulle, mitä mieltä olen sinusta ja peleistäsi!

Haamukirjailija kaataa pussista leivät maahan ja alkaa pomppia niitä mäsäksi. Ympärille kerääntyy joukko ihmisiä tuijottamaan. Osa katselijoista kuvaa tilanteesta videota. Pukumies liukenee vähin äänin paikalta.

O.G. Haamukirjailija: Äägh, kjääk, rhääh! Siitä saat! Ja siitä! Huh huh, no niin, no niin. Tekipä hyvää! 

Haamukirjailija kokoaa itsensä, siistii kaapuaan, ja huomaa sitten ihmisjoukon tuijottavan itseään.

O.G. Haamukirjailija: No? Mitä te kaikki siinä oikein toljotatte? Ettekö ole ennen nähneet taiteilijaa keskellä luovaa prosessia?


...

Edellinen haamukirjoitus: Korealaista kauneudenhoitoa