Kartalla

Hah! Vihdoinkin sain käsiini ikioman Japanin kartan! Niitä oli tarjolla puiston sisäänkäynnin lähellä olevassa myyntiautomaatissa. Nyt minun ei tarvitse enää etsiä metroasemia karttaa tutkiakseni, vaan voin pitää omaa karttaani omassa taskussani, sillä se on minun, minun, minun!

Jänniä muuten nuo myyntiautomaatit, joista näyttäisi saavan käytännössä mitä vain. Lämmintä ruokaa, kylmää tai kuumaa juomaa, vaatteita, keräilykortteja… Kirjoitan itselleni muistiinpanon; kunhan joskus palaan kartanooni, hanki sinne automaatti josta saa mitä ikinä mieleni halajaa. Elottomuudessa pitää olla tavoitteita!

Asettaudun mukavasti puiston rinteeseen lukemaan karttaa. Yleensä kartan karttoja kuin ruttoa, sillä en voi sietää matkailua. Normaalielämässä minulle riittää se, että tiedän, mitä kotikartanoni lähiseuduilla suurin piirtein on. Kaikkein mieluiten käyskentelen omassa puutarhassani, katsellen ruusujani ja daalioitani, miettien keinoja, joilla ottaa luulot pois mansikkasatoani tasaiseen tahtiin hävittäviltä oravilta. Kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, ja jos on varaa puutarhuriin, niin sekin on turhaa. 


 
Katsotaanpa; olen kartalla tässä näin, eli Kurumessa, Fukuokan prefektuurissa, ja määränpäähäni Tokioon on kävellen matkaa noin 1 100 kilometriä. Noh, onneksi on taskurahaa ja matkan varrella runsaasti ruoka-automaatteja. Ei sillä että minun edesmenneenä tarvitsisi syödä tai juoda, se on pikemminkin valinta, joka tekee tästä kaikesta hitusen siedettävämpää.

On lähes täydellinen päivä. Olisi mukavaa vain jäädä nurmikolle makoilemaan ja antaa kirsikankukkien putoilla päälleni kuin sade… Mutta ei ole aikaa sellaiselle. Mitä pikemmin pääsen matkaan, sitä pikemmin pääsen pääkaupunkiin etsimään töitä, tienaamaan rahaa ja palaamaan takaisin kotiin.

Hei, mitäs tämä nyt on? Joukko tummiin pukeutuneita miehiä ympäröi minut. Anteeksi, voisitteko hieman siirtyä? Puistossa on runsaasti tilaa, ei tarvitse änkeä iholle asti kiinni. Ei minkäänlaisia tapoja kenelläkään.

Niin? Oliko jotain asiaa? Ai että minun pitää tulla teidän mukaanne? Sanoo kuka? Kuka teidät lähetti? Verottajako? No en todellakaan ole lähtemässä minnekään, minä olen vapaa taiteilija ja vapauttani minulta ette vie. Ai että lähden mukaanne, halusin tai en? 

Mitä aiotte tehdä, ghostnapata minut?


…


Seuraava haamukirjoitus: tulossa pian…

Edellinen haamukirjoitus: Geishan haamumuistelmat

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat haamukirjoitukset

Ghostwriter of Tsushima

Kuva
Olen rantautunut Tsushiman saarelle  kammottavan laivamatkan jälkeen . Matkan aikana laidan yli roikkuessa tuli ajateltua asioita, ja olen tehnyt päätökseni: aion mennä Tokioon ja tienata siellä riittävästi rahaa maksaakseni kotikartanoni sähkölaskut ja palatakseni Suomeen kirjallisen urani pariin.   Matkustan ympäri maailmaa, laukussa ei muuta kuin tyhjää vaan, se alkaa jo pikkasen turhauttaa, sillä eihän tämmöinen uuden näkeminen ja kokeminen mitenkään edesauta kirjojeni kirjoittamista! Japani vaikuttaa kummalliselta paikalta. Satamassa joku sekopää lykkäsi samuraimiekan kouraani ja kehotti puolustautumaan hyökkääviä mongoleja vastaan. Tainnut jäädä tyypiltä pillerit tänään ottamatta. Ihan kuin Tsushiman saarella käyskentelisi siellä täällä tylsistyneitä ja hyökkäämishaluisia mongolilaumoja. Mitäköhän sitä edes tekisi, jos mielikuvitusmongolit tulisivat vastaan? Siinä onkin mielenkiintoinen kysymys. Noudattaako samuraiden kunniakoodia ja taistella urhoollisesti, vai hyö...
Lue koko kirjoitus

Matkalla Japaniin

Kuva
Eihän tässä näin pitänyt käydä.  Tarkoituksena oli matkata kotiin Suomeen, mutta kävi pieni navigointivirhe aikaisemmin. Eilen illalla hortoilin Jejun satama-alueella pienessä laitamyötäisessä ja päädyin juttusille japanilaisen kalastustroolarin kapteenin kanssa. Kysyin, voisinko saada kansipaikan Turun saaristoon asti, mutta kapteeni kuuli että Tsushiman saaristoon asti. Olimme jo ehtineet lähteä satamasta, kun ymmärsin olevani matkalla Japaniin!  Tuli kiire lähteä enkä ehtinyt nauttia tätä drinkkiä loppuun, niin otin sen sitten mukaan. Ongelmana tosin on se, että paatin keikkuessa juoma ei oikein maistu. Jos en olisi kalmankalpea, olisin kalmanvihreä. Ei voi mitään, pakko niellä drinkkini sekä ylpeyteni. Virittäyttäydyn japanilaiselle aaltopituudelle ja otan kernaasti vastaan kaikki vastaan tulevat mahdollisuudet. Ymmärrykseni mukaan haamut ovat Japanissa erityisen suosittuja ja maa suorastaan vilisee henkiolentoja. Kuka tietää, ehkä löydän nousevan auringon maasta tarkoitu...
Lue koko kirjoitus

O.G. Haamukirjailija

Kuva
On tullut elettyä sellainen elottomuus, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen ja onnettomuuksia aiheuttaen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elottomuudenkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, aika kirjoittaa. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin "tumma ja tuulinen"? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Asun valtavassa vanhassa...
Lue koko kirjoitus

Fantastic Baby

Kuva
 Annyeonghaseyo! Olen edelleen Koreassa, koska minulla ei yllättäen ole edelleenkään varaa paluumatkan lentolippua varten. Ei tässä mitään, onneksi matkailu avartaa. Olen oppinut paljon tästä täysin vieraasta kulttuurista, ja myös itsestäni – nimittäin sen, että en voi sietää matkailua! Koko ajan saa olla etsimässä uutta ruokapaikkaa jostakin, puistonpenkillä yöpymisestä saa tapella kodittomien kanssa, ja joka välissä sataa vettä. Eikä siinä vielä kaikki; väistämättä mieleeni nousee jatkuvasti se tosiasia, että kotopuolessa haamukirjoitusbisnekseni on täysin raunioitunut. Tekoälyn vietyä loputkin vanhoista asiakkaistani faksini piippaus on historiaan jäänyttä äänimaisemaa. Okei, eli aikaa jää siis keskittyä omiin kirjallisiin töihini, mutta eivät nekään nyt oikein suju. Vaikka tyrkytän kustantamoille jatkuvasti omia tekstejäni, ne eivät suostu koskemaan niihin pitkällä tikullakaan. Tässä muutamia kustantajilta saamiani palautteita: … lupaava konsepti, surkea toteutus… … no, ainakin...
Lue koko kirjoitus

Menneiden, nykyisten ja tulevien joulujen haamukirjailija

Kuva
Lunta tulvillaan on raikas talvisää sähkölaskut vaan taas maksamatta jää! Mä kohta valjastan itsein pöydän äärehen Ja sitten joutuin tienaamaan mä käyn, en riemuiten!   Aika rientää, ja on taas joulukuu, mikä tarkoittaa jälleen uutta kasaa erääntyviä laskuja. Rahat ovat tiukilla, eli tässä kuussa pitää sitten elottomuudekseen tehtailla joulukortteja niiden ihmisten ja yritysten puolesta, jotka eivät vaivaudu itse kirjoittamaan joulukorttejaan. Pah, humpuukia koko joulu! Mieluiten vain vetäytyisin omaan rauhaani kirjoittamaan magnum opustani Taru haamukirjoitusten herrasta: haamukirjailijan paluu , mukana kartta ja runsaasti omia piirroksiani, itse laatimani haamujen kieli kielioppineen ja haamujen sukuhistoria... ja tietenkin liitteenä eepokseni Silmärillion , spektaakkelimainen kertomus siitä, kuinka metsästin uusia lukulaseja eri optikkoliikkeistä. Olen joutunut muuttamaan kerrostaloon vuokralle, sillä sähköyhtiö katkaisi sähköt kartanostani maksamattomien laskujen taki...
Lue koko kirjoitus