Villipyörä

Johan loppui käveleminen!

Minulla on nimittäin uusi polkupyörä. Tai no uusi ja uusi. Kalastin sen joesta ja putsasin pahimmat liat pois. Pyörä on ruosteessa, jarrut eivät toimi ja renkaisiin pitäisi pumpata lisäilmaa, mutta kulkee kuitenkin eteenpäin ja vauhdilla. Ja mikä tärkeintä, se on keltainen, kuten kunnon pyörän kuuluukin olla! 

Poljen ylämäkeen, poljen alamäkeen, ylämäkeen, alamäkeen, satulassa pysyn… kait. Tokio, täältä tullaan. Enää tuhat kilometriä jäljellä.


...


Seuraava haamukirjoitus: tulossa pian... 

Edellinen haamukirjoitus: Haamu afuta daku 

Kommentit

  1. Anonyymi5.6.26

    Eukko tuossa perkasi liinavaatekaappiamme. Aikoi viedä huomenna jotain vanhoja kierrätykseen. Meillä olisi nyt antaa Haamukirjailijalle myös keltainen lakana, ikään kuin pyöräilylakanaksesi, saisit sen ilmaiseksi. Samalla se toimisi ikään kuin huomioliivinä, ettet joutuisi onnettomuuteen. Jos kiinnostaa, ole yhteydessä? t. Vatanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O.G. Haamukirjailija7.6.26

      Lahjoituksia otetaan mielellään vastaan! Keltainen väri tekee pärstäkertoimestani kalmankalpean, mutta turvallisuussyistä vetäisen kyseisen liinan ylpeästi ylleni. Kiitoksia kovasti Vatanen ja parempi puolisko haamuparan muistamisesta. P.S. Jos liinavaatekaapista löytyy vielä jotakin pitsihelmaista, senkin ottaisi mielelläni. Tarvitsen kipeästi uuden kesäasun, mutta omani ovat kotikartanossa lukkojen ja häätöilmoitusten takana.

      Poista

Lähetä kommentti

Luetuimmat haamukirjoitukset

Ghostwriter of Tsushima

Kuva
Olen rantautunut Tsushiman saarelle  kammottavan laivamatkan jälkeen . Matkan aikana laidan yli roikkuessa tuli ajateltua asioita, ja olen tehnyt päätökseni: aion mennä Tokioon ja tienata siellä riittävästi rahaa maksaakseni kotikartanoni sähkölaskut ja palatakseni Suomeen kirjallisen urani pariin.   Matkustan ympäri maailmaa, laukussa ei muuta kuin tyhjää vaan, se alkaa jo pikkasen turhauttaa, sillä eihän tämmöinen uuden näkeminen ja kokeminen mitenkään edesauta kirjojeni kirjoittamista! Japani vaikuttaa kummalliselta paikalta. Satamassa joku sekopää lykkäsi samuraimiekan kouraani ja kehotti puolustautumaan hyökkääviä mongoleja vastaan. Tainnut jäädä tyypiltä pillerit tänään ottamatta. Ihan kuin Tsushiman saarella käyskentelisi siellä täällä tylsistyneitä ja hyökkäämishaluisia mongolilaumoja. Mitäköhän sitä edes tekisi, jos mielikuvitusmongolit tulisivat vastaan? Siinä onkin mielenkiintoinen kysymys. Noudattaako samuraiden kunniakoodia ja taistella urhoollisesti, vai hyö...
Lue koko kirjoitus

O.G. Haamukirjailija

Kuva
On tullut elettyä sellainen elottomuus, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen ja onnettomuuksia aiheuttaen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elottomuudenkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, aika kirjoittaa. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin "tumma ja tuulinen"? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Asun valtavassa vanhassa...
Lue koko kirjoitus

Onsenin arvoinen

Kuva
Ehkä en muuta halua kuin olla tässä, nauttimassa lämpimän veden hyväilevästä vaikutuksesta kolottavissa jäsenissäni. Tuliperäisen nousevan auringon maan lämmittämässä kuumassa lähteessä kylpeminen kuulemma edistää terveyttä ja on se myönnettävä, oloni on hivenen rentoutunut…  Joku ulkopuolinen ehkä miettisi, että miksi tuhansia vuosia maata tallanneena, lakanaan pukeutuneena kirjoittavana haamuna minulla olisi minkäänlaista tarvetta vetelehtiä kuumassa lähteessä? No, jos on työtön ja rajattomasti aikaa käsillä, mitä hemmettiä sitä muutakaan tekisi? Taloudelliset ongelmat ovat päällimmäisenä mielessäni, mutta yritän silti rentoutua. Väittävät nimittäin onsenissa likoamisen olevan terapeuttista. Mietin vain, että milloin se terapia oikein alkaa? Pahoin pelkään, että mieltäni painavat asiat sekä viimeaikaiset tapahtumat saavat minut tuntemaan oloni niin likaiseksi, ettei edes tulikuumassa lähdevedessä istuminen minua puhdista. Japanilaiset kylpevät jatkuvasti, ja mitä paikalliset ede...
Lue koko kirjoitus

Matkalla Japaniin

Kuva
Eihän tässä näin pitänyt käydä.  Tarkoituksena oli matkata kotiin Suomeen, mutta kävi pieni navigointivirhe aikaisemmin. Eilen illalla hortoilin Jejun satama-alueella pienessä laitamyötäisessä ja päädyin juttusille japanilaisen kalastustroolarin kapteenin kanssa. Kysyin, voisinko saada kansipaikan Turun saaristoon asti, mutta kapteeni kuuli että Tsushiman saaristoon asti. Olimme jo ehtineet lähteä satamasta, kun ymmärsin olevani matkalla Japaniin!  Tuli kiire lähteä enkä ehtinyt nauttia tätä drinkkiä loppuun, niin otin sen sitten mukaan. Ongelmana tosin on se, että paatin keikkuessa juoma ei oikein maistu. Jos en olisi kalmankalpea, olisin kalmanvihreä. Ei voi mitään, pakko niellä drinkkini sekä ylpeyteni. Virittäyttäydyn japanilaiselle aaltopituudelle ja otan kernaasti vastaan kaikki vastaan tulevat mahdollisuudet. Ymmärrykseni mukaan haamut ovat Japanissa erityisen suosittuja ja maa suorastaan vilisee henkiolentoja. Kuka tietää, ehkä löydän nousevan auringon maasta tarkoitu...
Lue koko kirjoitus

Mangamania

Kuva
Olen väärässä päässä Japania. Laskelmieni mukaan Hiradosta on Tokioon noin 1 200 kilometriä. Pitkä matka kävellä. Minulla, taiteilijan koulutuksen saaneella työttömällä kulttuurivaikuttajalla, ei ole varaa matkustaa tai majoittua, maaruni murinan vaientamisesta puhumattakaan. Taskuni kumisevat tottumuksesta tyhjyyttään. Olen vaarassa joutua turvautumaan ventovieraiden vieraanvaraisuuteen, ja sillä kyseisellä viettelyksen vaunulla eteneminen ei tunnu järin houkuttelevalta. Pakko yrittää keksiä keinoja tienata rahaa, mikäli ikinä mielin päästä perille pääkaupunkiin.  Eilen ravintolassa tapaamani tyyppi lupasi minulle täksi yöksi majapaikan omasta asunnostaan. Siinä missä hän nukkuu päätään selväksi eteisen lattialla, minä kipusin ullakolle. Täällä on suhteellisen kotoisaa. Lisäksi täällä on runsaasti jonkinlaisia sarjakuvalehtiä. Tyyppi vaikuttaisi keräilevän niitä maanisesti. En ole sarjakuvia liiemmin lukenut, mutta kunnon kirjailija tietää, että kannattaa aina lukea kaikkea mahdo...
Lue koko kirjoitus