Sake on verta sakeampaa

Vihdoin kuivaa maata jalkojen alla! Tsushimasta tuli lentävä lähtö; loikkasin kalliolta mereen, kroolasin joitakin kymmeniä kilometrejä, jäin kiinni ohiajavan kalastusaluksen potkuriin, kiepuin kieppumistani, ja aluksen saavuttua satamaan ja pahimman huimauksen hellitettyä sain vihdoin kiskottua itseni potkurista irti ja päädyin tänne… jonnekin. Näyttää Japanilta, kuulostaa Japanilta, mutta onko tämä Japani?

Olen kuin uitettu koira, läpimärkä ja leväinen. Voin vain kuvitella näyttäväni myyttiseltä kansantarujen merihirviöltä. Lits, läts, lits, läts, kuuluu joka askeleella. Yritän vääntää pahimmat vedet kaavustani ja mennä jonnekin lämmittelemään, kuten esimerkiksi tuohon kutsuvan näköiseen, mitä nyt hieman rähjäiseen ravintolaan. On jo myöhä, mutta ravintolan ovi on auki, joten menen sisään ja suoraan baaritiskille kysymään missä oikein olen.

O.G. Haamukirjailija: Anteeksi, missä oikein olen?

Baarimikko: Ai missä oikein olette?

O.G. Haamukirjailija: Niin, missä oikein olen?

Baarimikko: Oletteko unohtanut että missä olette?

O.G: Haamukirjailija: Niin, eikö itsellesi koskaan käy niin?

Baarimikko: Ei muistu mieleen, että olisi koskaan käynyt.

O.G. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, onko se minun syytäni, että jouduin pakenemaan merelle murhanhimoista mongoliarmeijaa? Veikkaan, että jos olisit itse riekkunut hengettömyytesi hädässä laivan potkurissa, saattaisit olla kaiken sen kieputuksen jälkeen sen verran pyörällä päästäsi, että ensimmäinen kysymys suustasi olisi; missä helkkarissa oikein olen?

Baarimikko: Vaikuttaa siltä, että olette ottanut riittävästi tälle illalle.

O.G. Haamukirjailija: Ottanut mitä muka?

Asiakas: Sakea!

O.G. Haamukirjailija: Sakea?

Asiakas: Lisää sakea, ja tälle litimärälle lakanakasalle myös. Minä tarjoan!

O.G. Haamukirjailija: No en tietenkään ala kieltäytymään jos kerran tarjoat. Pieni ryyppy saattaisi tehdä terää.

Asiakas: Tule tänne, mennään pöytään juomaan, hauskempaa se on kaverin kanssa ryypiskellä kuin yksinään.

O.G. Haamukirjailija: Tuohon lattialleko minun pitäisi könytä istumaan? Mihin tuolit ovat unohtuneet? Auts, polveni! En kyllä ikimaailmassa pääse tästä omin voimin ylös…

Asiakas: Kyyppari! Tuokaa minulle ja reissussa rähjääntyneelle ystävälläni pullollinen sakea ja ottakaa itsekin paukku. Minä tarjoan!

O.G. Haamukirjailija: …ja mihin tämä kaavun märkä lievekin olisi tarkoitus tunkea? Noin. Noh, aloitetaanpa sillä, että selvitetään ensin minne olen päätynyt.

Asiakas: Ai että minne? Minne sitä itse kukin päätyy elämässään. Voiko sitä koskaan edes varmasti tietää, missä on ja minne on seuraavaksi menossa. Liian vaikeita kysymyksiä! Älä kysele tuollaisia enää. Ota tuosta vähän juotavaa.

O.G. Haamukirjailija: En ota ennen kuin kerrot missä olemme.

Baarimikko: Sinä, kalmankalpea ystäväiseni, olet saapunut Hiradon saarelle.

O:G. Haamukirjailija: Hmm, jokohan täältä pääsisi apostolinkyydillä siltoja hyödyntäen Tokioon? Merelle minua ei saa enää kilon palasinakaan. Jostakin olisi saatava Japanin kartta, jotta voisin orientoida itseni oikein ja –
 
Asiakas: Otetaan sen kunniaksi maljat! Tässä, ota, ota sakea.

O.G: Haamukirjailija: Tämähän on lämmintä?

Baarimikko: Sen on tarkoituskin olla.

O.G. Haamukirjailija: Mitä ne vielä keksivät, lämmintä olutta? No, maassa maan tavalla. Kanpai! Maistetaan… maku on yllättävän mieto, jopa vetinen… ihan hyvää oikeastaan.

Asiakas: Annash kun kaadan sinulle vähän lisää.

O.G. Haamukirjailija: Kiitos, riittää, tämä on ihan sopiva annos minulle. Tarvitsen selvän pään, jos meinaan tehdä matkasuunnitelmia. Ja jotenkin juoman lämpö vähän tökkii.

Asiakas: Tässä on minun ajatukseni sshinulle: mikään ei lämmitä sielua niin kuin lämmin sake.

O.G. Haamukirjailija: Oikeastaan olen sitä mieltä, että –

Asiakas: Eli osta aina halvinta mahdollista sakea! Kun lämmittää surkeaa sakea, lämpö tekee litkusta helpommin juotavaa. Lämpö peittää epäilyttävät sivumaut. Ei ole mitään järkeä ostaa kallista laatusakea kun voi ostaa halvinta mahdollista moskaa ja kuumentaa siitä helvettiin kaikki ongelmat!

O.G. Haamukirjailija: Selvä.

Asiakas: Hei, hei, hei! Hei? Sinähän olet kummitus!

O.G. Haamukirjailija: Minä en ole kummitus, minä olen kirjailija. Tosin, köyhyysrajalla oleva sellainen, mutta…

Asiakas: Oletko sinä tullut viemään minua rajan taakse?

O.G. Haamukirjailija: Tuota noin, oikeastaan olen itse menossa…

Asiakas: En ole valmis menemään! Olen liian nuori vielä!

O.G. Haamukirjailija: Karttaa olisin kernaasti noutamassa…

Asiakas: En ole valmis kohtaamaan noutajaani!

O.G. Haamukirjailija: Minähän siis olen vain matkalla…

Asiakas: En voi lähteä viimeiselle matkalle! Minulla olishi vielä niin paljon annettavaa maailmalle, jos vain saisin asiani järjestykseen… ja jostakin sadan tuhannen jenin lainan!

O.G. Haamukirjailija: Antaa olla, minä juon nyt sakea.

Baarimikko: Asiahan ei minulle millään tapaa kuulu, mutta meillä on täällä Japanissa kansansatu nimeltä “Kummituksen kanssa sakea juomassa”, jossa mies päätyy viettämään iltaa salaperäisen, hepeneisiin sonnustautuneen kummituksen kanssa, ja tällä kyseisellä haamulla on viehtymys sakeen…

O.G. Haamukirjailija: …

Baarimikko: …ja toisaalta on taru shōjōsta, myyttisestä merihengestä, jolla on paviaania muistuttava naama ja viehtymys sakeen…

O.G. Haamukirjailija: …

Baarimikko: …ja kertomus kappasta, kurkkuja ahmivasta ja viattomia ihmisiä pelottelevasta sammakkonaamaisesta vesihirviöstä, jolla on myös viehtymys sakeen –

O.G. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, minä en ole mikään japanilaisen kansantarun sakea naukkaileva keijukainen, olen aito antropomorfinen ilmentymä, jolla on tunteet, surut, murheet sekä ongelmat ulosottoviraston kanssa.

Asiakas: Äitini kertoi noita tarinoita minulle kun olin pieni… Äiti, äiti, miksi minut hylkäsit!

O.G. Haamukirjailija: No voi shōgunin tähden.

Asiakas: Äitini ei kestänyt sitä, kun join hänen koko omaisuutensa!

O.G. Haamukirjailija: No voi sun seitsemän samuraita.

Asiakas: Ja heitti minut kylmästi pihalle kuin märän rätin! BYÄÄH!

O.G. Haamukirjailija: Herkeätkös itkemästä! Räkää pärskyy joka paikkaan, nenäliinaa tässä kaivattaisiin…

Asiakas: BYÄÄÄÄH! TYRKIS! NIISK!

O.G. Haamukirjailija: No niin, niistit sitten kaapuuni.

Baarimikko: Tässä olisi herroille tämän illan lasku.

Asiakas: Sain laskusta paperiviillon sormeen! Siitä tulee verta! Minä pyörryn!

O.G. Haamukirjailija: Pieni pintahaava, ei mitään sen kummempaa, tosin, vuotaa kuin seula…

Asiakas: Tarvitshsen laastarin! Anna laastari!

O.G. Haamukirjailija: Älä hosu siinä, näytänkö minä siltä, että kanniskelisin laastareita mukanani? Lakkaa lääppimästä! No niin, sotkit sitten kaapuni vereen. 

Asiakas: (Niiskaus. Toljotus. Hörppäys.)

Baarimikko: Japanilaisessa kansantarustossa on myös tarina punaviittaisesta Aka Mantosta, pahasta hengestä joka lymyilee julkisissa vessoissa vainoamassa viattomia ihmisiä…

O.G. Haamukirjailija: Anna kun arvaan, sillä on lisäksi viehtymys sakeen?

Asiakas: Khuulostaa kurjalta kohtalolta. Pitäishikö meidän sen kunniaksi ottaa vielä vähän lisää sakea? Minä tarjoan.

O.G. Haamukirjailija: Mikä ettei. Mahdollisimman lämmintä sellaista.



...

Seuraava haamukirjoitus: tulossa pian...

Edellinen haamukirjoitus: Ghostwriter of Tsushima