O.G. Haamukirjailija

Soulin kantakaupungissa seikkaillessani joku ohikulkija lykkäsi kouraani kupongin, joka oikeutti ilmaiseen käyntiin paikallisella kauneusklinikalla. No, säästeliäänä haamuna pyrin hyödyntämään jokaisen saamani alennuskupongin ja näkemäni tarjouksen, joten lähdin saman tien kävelemään kohti klinikkaa. Olin lukenut artikkeleita korealaisista kauneusleikkauksista. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä, suorastaan pakollisia; ei ole mitenkään tavatonta, että sukulaiset antavat korkeakouluista valmistuville tulevaisuuden toivoille lahjaksi rahaa kauneusleikkauksia varten. Oma tulevaisuuteni on jo takanapäin, mutta kyllähän sitä itsekin ottaisi lahjaksi mieluummin pienemmän nenän kuin muumimukin. Johan tätä elottomuutta on sen verran nähty, että on aika alkaa panostaa ulkomuotoon. Ehkä jos olisin komeampi, saisin kirjoitettua kirjani loppuun. Ei sitä tiedä ellei kokeile. Saavuttuani klinikalle ilmoitin vastaanottotiskillä tulleeni hyödyntämään saamani kupongin. Kyselin, että mikäs ko...

 Annyeonghaseyo! Olen edelleen Koreassa, koska minulla ei yllättäen ole edelleenkään varaa paluumatkan lentolippua varten. Ei tässä mitään, onneksi matkailu avartaa. Olen oppinut paljon tästä täysin vieraasta kulttuurista, ja myös itsestäni – nimittäin sen, että en voi sietää matkailua! Koko ajan saa olla etsimässä uutta ruokapaikkaa jostakin, puistonpenkillä yöpymisestä saa tapella kodittomien kanssa, ja joka välissä sataa vettä. Eikä siinä vielä kaikki; väistämättä mieleeni nousee jatkuvasti se tosiasia, että kotopuolessa haamukirjoitusbisnekseni on täysin raunioitunut. Tekoälyn vietyä loputkin vanhoista asiakkaistani faksini piippaus on historiaan jäänyttä äänimaisemaa. Okei, eli aikaa jää siis keskittyä omiin kirjallisiin töihini, mutta eivät nekään nyt oikein suju. Vaikka tyrkytän kustantamoille jatkuvasti omia tekstejäni, ne eivät suostu koskemaan niihin pitkällä tikullakaan. Tässä muutamia kustantajilta saamiani palautteita: … lupaava konsepti, surkea toteutus… … no, ainakin...

Rakas päiväkirja!  Olen Koreassa syistä, jotka jo tiedätkin . Metroasemilla hengaillessani olen voinut keskittyä olennaiseen, eli uusimman menestysromaanini, “Koreasti Koreassa – tyylivinkkejä muotitiedottomille matkailijoille”, kirjoittamiseen. Tässä pieni näyte: “Koreassa pukukoodi on ensisijaisesti musta tai valkoinen, mahdollisesti harmaa jos oikein villille tuulelle satutaan. Valkoiseen lakanaan pukeutuneet matkailijat voivat siis huokaista helpotuksesta, sillä luottoasuun pukeutuneena sulautuu taatusti tyylilyylien kadehdittuun joukkoon kuin ramen-nuudeli kuuman veteen…” Aika hyvä, vai? Tulee taatusti lentämään kirjakauppojen hyllyiltä nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa.  Kirjoitan tätä päiväkirjamerkintää tällä haavaa trendikkäässä kahvilassa kuin joku modernikin kalmo, ja sanonpa vaan, että kyllä on mennyt kahvilatoiminta piloille! Yritin tilata ihan tavallisen kahvin maidolla, ja minulta kysyttiin, että otanko täysmaitoa, kevytmaitoa, rasvatonta maitoa, kookosmaitoa, m...

Täällä sitä sitten ollaan, Soulissa, Etelä-Koreassa. Jouduin pakenemaan sähkölaitoksen velkojia ulkomaille asti. Otin siis pikavipin, ostin satunnaisen lentolipun ja päädyin tänne. Nyt istun paikallisella metroasemalla kirjoittamassa kirjaani, sillä minulla ei ole varaa mennä hotelliin yötä. Ei tässä mitään, täällä on oikeastaan ihan hyvä työskennellä, vaikkei tämä tietenkään vedä vertoja kotikartanolleni. Tarvitsen kuitenkin työrauhaa, ja täällä kukaan ei välitä minusta pätkääkään. Eli keskittymiskykyni on taattu… Pukumies: Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa? O.G. Haamukirjailija: Häh? Pukumies: Haluaisin tarjota teille upean mahdollisuuden. O.G. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi. Etkö huomaa, että istun tässä ihan vain itsekseni jupisemassa? En ole kiinnostunut mistään mitä yrität minulle tuputtaa. Näetkö tämän mustekynän? Älä luulekaan, etten epäröi roiskuttaa mustetta vastaprässätylle paidallesi, jollet heti lakkaa häiritsemästä minua. Pois siitä, hus! Pukumies: H...

Vuokrahuoneistossa kerrostalossa asui kirjailija, ja tätä kyseistä kirjailijaa on alkanut ottaa koko asia päähän! Halajan takaisin synkeään kartanooni, mutta joudun kerryttämään lisää säästöjä saadakseni kartanon sähkölaskut maksettua. Vuokrahuoneistossani on lähes mahdotonta tehdä keskittyneesti kirjoitustöitä, kiitos naapureilta kantautuvien äänien, joten olen pakannut kirjoituskääröni ja sulkakynäni etsiäkseni rauhallista työhuonetta. Varastin kuntosalin kulkulätkän  ärsyttävältä yläkerran naapuriltani  hänen tehdessään intervalliharjoituksia kerrostalomme portaikossa, ja olen matkalla kirjoittamaan hänen käyttämälleen kuntosalille. On keskiyö, joten oletan, että saan työskennellä salilla rauhassa; jopa himokuntoilijat tarvitsevat lepoa... Perillä, salin ovi lätkällä auki ja ei muuta kuin huhkimaan. Kuntosali! Maan alla sijaitseva ikkunaton huone, jossa kärsivät sielut rääkkäävät itseään kauhistuttavilla kidutusvälineillä. Itse ilma on kyllästetty epätoivon löyh...

Lunta tulvillaan on raikas talvisää sähkölaskut vaan taas maksamatta jää! Mä kohta valjastan itsein pöydän äärehen Ja sitten joutuin tienaamaan mä käyn, en riemuiten! Aika rientää, ja on taas joulukuu, mikä tarkoittaa jälleen uutta kasaa erääntyviä laskuja. Rahat ovat tiukilla, eli tässä kuussa pitää sitten elottomuudekseen tehtailla joulukortteja niiden ihmisten ja yritysten puolesta, jotka eivät vaivaudu itse kirjoittamaan joulukorttejaan. Pah, humpuukia koko joulu! Mieluiten vain vetäytyisin omaan rauhaani kirjoittamaan magnum opustani Taru haamukirjoitusten herrasta: haamukirjailijan paluu , mukana kartta ja runsaasti omia piirroksiani, itse laatimani haamujen kieli kielioppineen ja haamujen sukuhistoria... ja tietenkin liitteenä eepokseni Silmärillion , spektaakkelimainen kertomus siitä, kuinka metsästin uusia lukulaseja eri optikkoliikkeistä. Olen joutunut muuttamaan kerrostaloon vuokralle, sillä sähköyhtiö katkaisi sähköt kartanostani maksamattomien laskujen takia. Its...