Ystävänpäivämuistoja
En juhli ystävänpäivää tänä vuonna. Ei vastaanottoa, olen matkoilla. Oikeastaan olen soulilaisessa putkassa, johon minut heitettiin puistossa tapahtuneen leipävälikohtauksen jälkeen, mutta onpahan kerrankin katto pään päällä yön ajan. Ystävänpäivän viettäminen putkassa saa minut muistelemaan omaa rakkauselottomuuttani, joka on niin sisällyksetöntä, että jos kirjoittaisin siitä muistelmat, siitä tulisi… hyvä jos yhden sivun mittainen. Kerran luulin löytäneeni sen oikean... Muistot kuljettavat minut 1800-luvun Ranskaan. Olin aamukävelyllä pariisilaisella syrjäkujalla tehtyäni yövuoron oopperassa, nautiskellen samalla keväästä ja ranskalaisten mieltäylentävästä uppiniskaisuudesta, kun yhtäkkiä huomasin jonkun vilkuttavan itselleni kerrostalon parvekkeelta. Heleä kaapu, pitsikoristeinen, hennon sinisiä kukkia kirjailtuna helmaan. No, en tietenkään ollut huomaavinani, vaan maleskelin muina haamuina ohitse. Minuutin kuluttua liihottelin taas samaa kujaa toiseen suuntaan, ...